tiistai 24. helmikuuta 2015

Etanaposti parantaa maailmaa

XXX

Viime viikolla sain kirjeen. Sellaisen ihka oikean, jossa kysytään toisen kuulumisia ja kerrotaan omia. Ja jossa kirjaimet soljuvat sanoiksi luonnottoman täydellisesti. Taisin hypätä ilmaan ja nauraa epäuskosta hihkuen aika pitkään.

Se oli täydellinen yllätys, johon en ollut lainkaan varautunut, sillä kuka muka enää someaikana saa kirjeitä?!

Mutta siihen, mitä tänään putosi postilaatikosta, osasin varautua vielä vähemmän.

Nimittäin kirjekuoreen täynnä arvoituksia, salakirjoitusta ja mysteerejä selvitettäväksi.

XXX

XXX

Olen ihan ällikällä lyöty siitä, kuinka suurta iloa etanapostilla saapuneet yllätykset voivatkaan tuoda. Se, että joku ilmaisee paperin palasilla ajatelleensa minua, tuntuu hyvältä. Se piristää koko päivän ja hymyilyttää vielä viikkojenkin jälkeen. Kaikki toisten ihmisten ilostuttaminen tekee tästä maailmasta joka kerta piirun verran mukavamman paikan elää. (Piiru on kulman mittayksikkö, kertoo Wikipedia. Kompassipiiru on 1/32 täysympyrästä eli 11,25° ja tykistön piiru on sellaisen tasakylkisen kolmion huippukulma, jonka kanta on 1 metri ja kyljet 1 kilometri. Että sillä lailla.)

Lähetellään jooko yllätyksiä toisiamme ilostuttamaan aina silloin tällöin, jooko? Minä ainakin aion.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Päiväkirjamerkintöjä mm. pakkisenglannista, buddhamunkeista ja yllätysaamupalavieraasta

Untitled

5.2.2105
Harmittaa ihan todella paljon, etten ole kirjoittanut päviäkirjaa pitkiin aikoihin kunnolla. Haluan muista. Kauas ja ihan lähelle. Haluan muistaa, mitä ajattelin, pohdin ja tajusin maailmasta toissapäivänä ja kuukausia sitten. Haluan muistaa, kuinka aurinko tai ystävät tai mikä tahansa teki onnelliseksi, mikä sai miettimään, kyseenalaistamaan ja ymmärtämään. Haluan muistaa hymyilevän mummon kadulla, spontaanit seikkailut ja sen, kuinka aamupala maistui jostain syystä tavallista paremmalta. Haluan muistaa ihan pieniä asioita, mutta myös niitä suuria. 


Untitled

28.10.2014
Vois opetella elämään.

Untitled

Untitled

13.12.2014
Ongelmani tosi monen kirjoitettavan koulutehtävän kanssa on se, että näen päässäni sen, mitä haluaisin sanoa. Mutta sen muodostaminen sanoiksi on aivan tuskaa. Ja koen, että formaatinmuutoksessa ajatus menettää suuren osan itsestään. Saisinko piirtää esseeni? Askarrella aaltopahvista journalismin tulevaisuudennäkymät? Se olisi taivaallista. Rakastaisin opiskelua.

Untitled

27.12.2014
"Mikä paparazzi sieltä tulee?"
"Eiku mä leikin vaan Renjaa."

Untitled

30.12.2014
Tenttiin lukeminen on aina ihan yhtä epätoivoista. Ehkä selviän ajatelemalla, että jos vain kopioin luentodiat käsin ja teen niistä edes melkein kivan näköiset, niin ehkä saan ne kahlattua läpi. Puoliksi ajatuksella. Siitä on hyötyä, että rakastaa omaa käsialaansa.

Untitled

Untitled

3.1.2015
Sisko ja serkku kauppakeskuksessa:

                 "Kato toi mies laitto nenäliinan sekajätteeseen!"

                                                                    "Ehkä siltä tulee nenästä PVC-muovia."

Untitled

Untitled

27.12.2014
Sitä ei haitannut, että kengät meinasivat kastua, sormet jäätyä ja itse kellahtaa kokonaan veteen. Oli pakko koettaa saada jäälautta syliin. Eikä lopulta edes onnistunut. Mutta oli hauskaa. 

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

5.1.2015
Välillä elämä on puolikkaita sanoja ja sijapäätteitä, jotka eivät loksahda paikoilleen.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

6.1.2015
Mistä kaikki kauneus tulee? Tänään aurinko oli iso tekijä.

Untitled

Untitled

27.12.2014
Kaisla halusi tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta.

Untitled

6.1.2015
Äiti antoi ohjeen: tee serkkupojalle sellainen kortti, johon saa setelin kiinni. Kelpaako, että sen saa pujotettua väliin, lisäsin.
Kaislan näkemys tilnateesta: "Ja Renja mainostaa kotona kaikille: kattokaa mä tein maailman hienoimman kortin! Harvoin kuulee jonkun kehuvan noin paljon omaa työtä. Mutta kyllä se on hieno!"
Saako olla ylpeä.

Untitled

10.1.2015
Kisailtiin Kaislan kanssa salaattiainesten pilkkomisnopeudesta. Haukuttiin toisemme ja muutettiin kisan sääntöjä lennosta.
Äiti käski pöyhiä pöytäliinan ulkona. Sanottiin kilpaa "En" ja kinasteltiin nauraen.
"PöyhiKÄÄ toi pöytäliina nyt!"
"Renja pöyhittäks se hyvästi?"
"Joo tehkää se hyvin."
Nauroin niin kippurassa, että sain suustani vain sanan: "hyvästi".
"Varo vaan äiti se ei tuu sit enää takas, jos me pöyhitään se hyvästi."
Äiti pöyhi itse ja me naurettiin, naurettiin, naurettiin.
Pöytäliinan tahroista katselimme kuvioita kuin pilvistä. Kukka, karhu, kärpäsenkakka.
Haukuttiin toistemme pilkkomisjälkeä salaattia syödessä. Epäonnistuin yrittäessäni havainnollistaa, miksi melkein poikkileikattu kurkunpala on parempi kuin ei ollenkaan leikattu iso pala. 
Nauroin niin paljon liikaa, että söin vieläkin alkusalaattia, kun muut jo lopettelivat ruokaansa.

Synttäreillä toinen kuppikunta puhui kaneista, Neilikasta ja Höpöstä. Toinen kuppikunta taas USA:nmatkasta ja Obaman vierailusta Seattleen. Istuimme Kaislan kanssa yhtä kaukana kummastakin kuppikunnasta, ja kuuntelimme. Hetken kuluttua Kaisla sanoi: "Tiiätkö, kun noi puhui pupuista ja sit kuulin tuolta Obaman, ni mä ajattelin heti ekaks sitä meijän serkkujen koiraa." Vastasin huvittuneena, että niin mäkin ja nauroin.

Yksi suloinen kakara hölötti pakkisenglantia äärettömän sujuvasti, sanoi EXIT ja osoitti Rusina-kilpikonnan häkin ovea. Toinen suloinen kakara käveli ympäri olohuonetta halkaisemassa synttärivieraita. Huusi "Halkaistaan!" kuin poliisimestarin veljenpoika huutaa "Pidätetään!" siinä yhdessä muumissa ja halkaisi kädellään jalkoja, käsiä, vartaloita. Tiettyjä, valittuja halasi. Kolmas suloinen kakara rakasti laskimia. Ylioppilaslaskin oli kuulemma paras: siitä löytyi terminaali ja se yhdisti serverille.

Untitled

16.1.2015
Vapaapäivä tarkoittaa sitä, että pitää opiskella koulupäivääkin ahkerammin. Mutta ensin nautin Journalisti-lehdestä, teestä ja Pimeyden uusimmsta albumista. Ehkä sitten joskus opiskelen. Jos huvittaa.

Untitled

17.1.2015
Sisällä nuhjäämisen jälkeen oli pakko päästä ulos seikkailulle. Kastelin jalkani nilkkoja myöden vesilätäkössä, jota en pimeydessä nähnyt. Eihän ne kengät ollut vielä täysin eilisen jäljiltä ehtinytkään kuivua. Musta ihmishahmo istui pienellä kivikasaniemellä nauttimassa kaupunkin valoista, joilla vesi leikitteli. Löysin monta satumaailmaa, muttei kukaan kertonut niiden tarinoita. Buddhamunkit tuijottivat Sokoksen näyteikkunassa.

Untitled

24.1.2015
"Adjektiivit on niitä monimutkaisia sanoja", totesi ekaluokkalainen.

25.1.2015
"Rakennuslupa myönnetty!" huusi seitsemänvuotias Vuokko kesken Carcassonne-pelin.

Untitled

Untitled

25.1.2015
Tänään ruokapöydässä kotikotona selvisi jotain yllättävää eräästä tapauksesta kymmenen vuoden takaa, jolloin pikkuinen pikkusisko kaatui laitumella ja sai punkin mahaansa. Tänään, kymmenisen vuotta myöhemmin, yksi isosikoista tunnusti kampanneensa pikkuisen. Nauruun ei meinannut tulla loppua, ei sitten millään.

Untitled

30.1.2015
Itse tehtynä maailman paras ruoka maistuu vieläkin paremmalta. Maailman parasta ruokaa on aina se, mitä on juuri itse tehnyt niin ison läjän, että sitä riittää useaksi päiväksi.

Untitled

Untitled

9.2.2015
Bussissa Hilla sanoi: "Jos koskaan käyt Helsingissä..." Se tuntui niin hassulta. Kun ennen kävin siellä päivittäin ja nykyään niin harvoin, ehkä vain kerran kahdessa kuussa. Tarina jatkui mielettömin hyviin vegaanileipiin.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled


Untitled

Untitled

Untitled

9.2.2015
Ei ihan sujunut koulujuttujen aloittaminen, joten päätin testata josko pöydän siirtäminen ja sen tuoma vaihtelu auttaisi. Hetkeksi ehkä. Pian tuli aika, jolloin pöydän siirtäminen takaisin omalle paikalleen toi kaivattua vaihtelua.

Untitled

10.2.2015
Mulla on ongelma istumisen kanssa. En osaa enää istua nostamatta joko molempia tai vain toista jalkaa tuolille. Istun niiden päällä, risti-istunnassa, toisen päällä, toinen polvi ylhäällä koukussa, miten tahansa. Se tekee sekä selän että jalat kipeiksi.

XXX

11.2.2015
Kyllästyin siihen, että sukat ovat joka päivä märät jo heti kotipihassa. Ehjät, uudet kengät tekee mut aika onnellisiksi. Plus ne on kauniimmat kuin edelliset mäsät.

XXX

13.2.2015
Törmäsin tuttuihin, joita en ihan heti siellä olisi kuvitellut siellä tapaavani. He ymmärsivät, miksi olin niin fiiliksissä teollisuushallin ja juhlamekkojen luomasta kontrastista, ja kiipesivät kanssani nosturiin katselemaan päiden yli prinsessojen ja prinssien pyörähtelyä.

Untitled

12.2.2015
Tänä aamuna loikoilin ysin maissa juuri heränneenä peiton välissä, kun sain Hillalta viestin. Äkkiä ylös ja vaatteet päälle. Hetken kuluttua summeri soi ja sitä seurasi korvia vihlova ovikello. Yllätysaamupalavieras teki päivästä superisti paremman. Tosin Hilla ehti syödä kaksi aamupalaa siinä ajassa, kun minä pesin hampaita, asettelin ruokia, otin kuvia ja selitin jotain aivan päätöntä.

Untitled

Päätin taas yrittää kirjoittaa päiväkirjaa paljon useammin kolmen kuukauden välein. Koska haluan muistaa. Tai ainakin yrittää vaikuttaa siihen, mitä muistan, jotteivät ainoat muistoni ole niitä, joissa "mokasin".

perjantai 6. helmikuuta 2015

täydellinen aika askarrella joulukoristeita

Untitled

Untitled

Sunnuntaina olisi pitänyt opiskella, mutta se vähän jäi, sillä mieleni teki ihan muuta tekemistä. Nimittäin askarrella joulukoristeita. Se on ihan täydellistä puuhaa helmikuun ensimmäiselle päivällä, eikö niin?

Onneksi lopputuloksesta ei tullut ihan niin jouluinen. Luojan kiitos.

Nauran itselleni joka kerta, kun näen nuo ikkunalla. Helmikuu ja joulukoristeiden askartelu, hei haloo!