sunnuntai 14. joulukuuta 2014

missaanko hetken, jos otan kuvia?

Monta kertaa olen miettinyt, missanko jotain ihanaa, jos elän hetkiä kameran linssin läpi. Pitäisikö nauttia hetkestä täysillä. Olla vain.

En muista, miltä itsenäisyyspäivän ilotulitus näytti. Minulla on vain kuvat jäljellä. Mutta muistan, kuinka ihanalta minusta tuntui valokuvatessa. Ihmismeri oli ympärilläni, puikkelehdin ihmisten väleistä ja opettelin pitkästä aikaa katsomaan maailmaa 85-millisen läpi. Silloin ymmärsin, että on aivan turha miettiä, jääkö minulta kokematta jotain mieletöntä sen takia, että kamera on naamallani. Sillä rakastan valokuvaamista niin paljon, että siinä hetkessä saatan nauttia kuvaamisesta paljon enemmän kuin "hetkessä elämisestä".

XXX

XXX

XXX

XXX

XXX

XXX

maanantai 8. joulukuuta 2014

Sinulla on sitäkin suurempi syy olla laiska

XXX

XXX

Tämä Muumi-sarjakuvan ruutu toimii eteisen seinällä muistutuksena siitä, ettei aina tarvitse olla superahkera ja superaikaansaava, revetä kaikkialle ja tehdä kaikkea täydellisesti, ei edes välttämättä erityisen hyvin. Mutta, kuten todettu on, paras tapa piilottaa jotakin, on laittaa se kaikista näkyvimmälle paikalle. Se siitä muistuttamisesta. Olen tullut aivan sokeaksi tämän suhteen. Näen sen, mutten näe kuitenkaan.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Hetki vielä

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Reilu viikko, neljä deadlinea, kaksi tenttiä, joihin en vielä ole lukenut, neljä luentoa tai oppituntia ja sitten loma. Odotan sitä niin paljon. Haaveilen romaanien lukemisesta, joululahjojen paketoimisesta, neulomisesta, piparien leipomisesta, siitä, että on oikeasti aikaa siivota, aikaa valokuvata, aikaa kaikkeen, aikaa olla vain. Stressaamatta ja kiireettä.

Mitä sä odotat joululomalta?

tiistai 25. marraskuuta 2014

Yliopisto teki minusta lapastehtaan

Untitled

Untitled

Yliopisto on toisinaan aivan perseestä. Lue, kirjoita, lue, kirjoita, lue, kirjoita. Akateeminen opiskelu ei todellakaan ole mua varten. Harva se ilta tuskailen tekemättömiä töitä. Mutta kun ei kiinnosta tarpeeksi, niin ei sitä vaan saa aikaiseksi ennen kuin viime tipassa juuri ennen deadlinea.

Että sellaista mulle kuuluu.

Kuvat saavat mun elämän näyttämään ihanalta. Oikeasti tuolloin oli pakko kirjoita koulujuttuja. Smoothie ja joulutorttu olivat vain epätoivoinen yritys kannustaa opiskelemaan.

Vastareaktiona tähän lue-kirjoita-elämääni, olen taas alkanut neulomaan hullummin kuin koskaan. En enää kestänyt yliopisto-opiskelun akateemisuutta, vaan oli pakko päästä tekemään jotain oikeaa. Lopetin muistiinpanojen kirjoittamisen luennoilla ja otin neulottavaa mukaan. Sen seurauksena musta tuli aivan hullu lapastehdas. Kohta valmistuvat neljännet lapaset. Taisin aloittaa ne ööö... eilen.

Mutta tiedättekö, yhtenä päivänä sain koulussa kameran käteeni ensimmäistä kertaa. Ei ollut aikaa eikä tarvetta tehdä mitään hienoa ja erityisen laadukasta, mutta se tunne, kun sain olla kameran takana, oli täydellinen. Sen voimalla jaksan tätä lukemista ja kirjoittamista. Jaksan tätä koulua, koska tiedän, että edessä on se hetki, kun pääsen oikeasti valokuvaamaan.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

pyydystin valoja

Aloitin keväällä valokuvausprojektin. Siinä kuvataan valoa.

IMG_4986-1

XXX

XXX

XXX

XXX

XXX

XXX

XXX

XXX

IMG_4967++

IMG_3668++

XXX

IMG_1119++

XXX

IMG_1072++

IMG_1016++

XXX

XXX

XXX

IMG_0433+

IMG_0980++