tiistai 24. maaliskuuta 2015

Berliiniseikkailut ja muita tarinoita

Nousimme ilmaan kilpaa auringon kanssa. Aamu oli aivan liian varhainen ja yöunet aivan liian lyhyet, mutta se hetki oli todella kaunis. Berliiniin saavuttuamme jäi aurinko vain mieltänostattavaksi muistoksi pilvien ylle.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Seikkailtiin.
Ansku tunsi tai tiesi parhaat paikat, joten vältyttiin turhauttavalta nälkäiseltä ja väsyneeltä kuljeskelulta, joka aiheuttaa kitinää.

Berlin 03/2015

Joka paikka oli täynnä julisteita, graffitteja, tägejä, sotkua. Siellä lapset ja hienot leidit elivät niiden keskellä. Niiden aiheuttamassa ristiriitaisessa fiiliksessä oli jotain erittäin kiehtovaa.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Väsymys ei milloinkaan ole este seikkailuille. Ei edes silloin, kun baaripöytään nukahtaminen on aika lähellä.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Käytiin myös kylpylässä kuten kunnon turistilomalaisen kuuluu. Ihasteltiin ympäristöä ja nautittiin elämämme ikimuistoisemmasta kylpyläkokemuksesta. Tällaista siellä oli:

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Nyt tiedän myös ehdottoman lempi-illanistujaispaikkani Berliinistä. Tai koko maailmasta. Mano. Kovin kattavaa vertailua en luonnollisesti ole tehnyt, mutta hällä väliä. Tunnelma oli niin lämmin ja ihana, että parempaa paikkaa viininjuomiselle en tiedä. Etenkin jos saa vallattua seurueelleen pikkuruisen parven nurkasta. Viihdyimme niin hyvin, että pimeys laskeutui sinä aikana ulkona.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Anskun tähtikartta kertoi Berliinin parhaat paikat ja paikat, jotka ovat kuulemma käväisemisen arvoisia. Voisin toteuttaa tuon paperisena Tampereesta, sillä paperisille kartoille mikään ei vedä vertoja.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Keinuin niin, että jalkani ylittivät horisontin ja hymyilin.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Kun väsymys iski kesken päivän, hyppäsimme ring-bahnin kyytiin ja matkustimme ympyrää katsellen maisemia ja kirjoitellen postikortteja.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

En ole koskaan ollut mikään turistirysien fani. Miksi tutustua paikkoihin, joissa vain turistit käyvät, kun voisi tutustua siihen kaupunkiin, jossa paikalliset elävät? No, käveltiin silti holokaustimuismerkin, Alexanderplatzin ja Branderburgin portin läpi, jotta voin sanoa nähneeni ne edes vilaukselta.

Berlin 03/2015

En kestä, kuinka ihanan näköisiä kahviloita Berliini oli pullollaan. Siellä jopa kahvittelijat matchäsivät toisiinsa ja sisustukseen villapaitoineen.

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Berlin 03/2015

Näin coolia seuraa minulla oli kaupunkiseikkailullani!

Berlin 03/2015

Seura oli myös niin coolia, että pelleili valokuva-automaatissa useaan otteeseen.

Berlin 03/2015

Tapani mukaan lähetin monta postikorttia. En liian montaa, vaan tarpeeksi: samaan osoitteeseen kuusi kappaletta ja pari muualle.

Kun pakenee neljäksi päiväksi tekemättömiä koulutöitä muualle, ei palaaminen ole erityisen ihanaa. Pari päivää löllöilin turhautuneessa ärsyyntymisessä. Lopulta sain taas itseni ahkeralle moodille, ja aikaansaaminen tuntui taas taivaalliselta, parhaalta ikinä.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Maailmanparannuskahvia

XXX


Mikä kumma siinä on, että kahvilakeskustelut kääntyvät aina oman elämän ja mielipiteiden ja koko maailman syntyjen syvien pohdskeluksi? Ja sen jälkeen maailma tuntuu paljon paremmalta paikalta elää?

Parin tunnin kahvilassa istuskelun jälkeen hymy ei lähde kasvoilta ja kaikki tuntuu niin paljon ihanammalta. Kun astuu ovesta kadulle, ymmärtää maailmaa ja omaa itseä taas pikkiriikkisen paremmin.

Kahviloissa on vuosien varrella tullut keskusteltua vaikka mistä. On kerta toisensa jälkeen pohdittu tulevaisuutta ja unelmia ja elämän tarkoitusta, laitettu elämä taas järjestykseen ja tehty päätöksiä tulevaisuudesta. Pohdittu ihmissuhteita ja maailmanpolitiikkaa, sekä tehty jopa kollektiivinen päätös olla kirjoittamatta historiaa ylioppilaskirjoituksissa.

Ei kahvilassa istumalla ehkä ratkaista nälänhätää, köyhyyttä tai keksitä keinoa maailmanlaajuiseen rauhaan. Mutta hitto vie, kyllä se, että yksi, kaksi tai kolme ihmistä on vähän enemmän selvillä itsensä, unelmiensa ja elämänsa tarkoituksen suhteen, tekee tästä maailmasta joka kerta pikkuisen paremman paikan elää. Kun yksi voi hyvin ja on onnellinen, vaikuttaa se positiivisesti jokaisen ympärillä.

Huomenna parannan maailmaa kahvittelemalla Berliinissä.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Heittäydy hulluksi, jotta pysyt tervejärkisenä

cacao powder

cacao powder

cacao powder

cacao powder

cacao powder

cacao powder



Tulin kotikotiin ja heti minut houkuteltiin puhaltelemaan kaakaopilviä.

Kotikotoa löytyvät ne hulluimmat, pöllöpäisimmät ja päättömimmät pikkusiskot, jotka keksivät mitä mahtavampia tempauksia. Tempauksia, jotka saavat inspiraation virtaamaan suonissa ja muistuttavat, että välillä täytyy heittäytyä hulluksi, jotta pysyy tervejärkisenä.