torstai 24. heinäkuuta 2014

Viimeistään nyt se on todellista

Ylin kuva kertoo fiiliksestä, kun nimet on vuokrasopimuksessa ja avaimet käsissä.

Alin kuva kertoo, kuinka sitä juhlittiin.

XXX

Untitled

Yhdessä ne kertovat siitä, että olen oikeasti muuttamassa Tampereelle. Äääää. Olo on aika mainio.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Voiko elämässä mennä liian hyvin?

Untitled

Kaikki on erittäin hyvin. Niin hyvin, että se naurattaa.

Elämän palaset vain naksahtelevat paikoilleen.

Edessä on elämäni suurimpia muutoksia tähän mennessä, mutta siitä lähtien, kun palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ei minua ole pelottanut enää ollenkaan. Jännittää ja olen innoissani.

Ensin sain unelmieni opiskelupaikan. Sitten aivan täydellisen ja kauniin asunnon todella hyvällä sijainnilla.

Untitled

Huomaan monesti ajattelevani mielessäni, että maailmalla on todella ollut näppinsä pelissä kaikessa tässä. Eivät asiat tuurilla mene näin hyvin. Maailma on paras.

Ja silloin tajuan, että kun puhun maailmasta tuohon sävyyn, tarkoitan kaikella sillä Jumalaa.

Mutta kun en kerta kaikkiaan millään ole ansainnut sitä, että Jumala järjestäisi kaiken näin hyvin.

Etenkin, kun viime aikoina Jumala on ollut niin kaukana. Siltä minusta on tuntunut, ja voisin uskotella itselleni, että se on totta. Mutta tiedän, että oikeasti se olen ollut minä itse, joka on ollut kaukana.

Jos minulla ei ole ollut aikaa Jumalalle, miksi Jumalalla on ollut aikaa minulle?

Untitled

Tähän mennessä kaikki on mennyt niin nappiin, etten voi uskoa tätä todeksi.

Kaikki alkaa olla jo l i i a n hyvin. Ja kaikki on hoitunut aivan liian helposti.

Se oli ensimmäinen asunto, jota katsoimme. Ja ainoa, josta oikeasti kiinnostuimme.

Kohta jonkun asian on pakko kaatua niskaan.

Untitled

Yritän olla maalailematta piruja seinille. En voi tehdä muuta kuin kiittää, nauttia ja olla onnellinen.



Mutta uskokaa tai älkää. Jollain tavalla kaikki tämä tuntuu myös pienesti pahalta. Ajatus siitä, että minä en ole ansainnut kaikkea tätä ihanuutta, saa omantunnon kolkuttamaan. Ja kysymykset surraamaan päässä. Miksi juuri minä saan kaiken tämän? Miksi muilla menee niin paljon huonommin?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Sinut on hyväksytty opiskelijaksi...

Luin sen sanan moneen kertaan. Hyväksytty. Siinä hetkessä se tuntui kauneimmalta sanalta koko universumissa.

Tarkistin nimeni listalta varmasti kymmeniä kertoja päivän aikana. Ei tämä voi olla todellista.

Mutta koko päivän jouduin jännittämään, olinko päässyt juuri haluamalleni linjalle vaiko joutunut sille toiselle.

Illalla hyppäsin autosta postilaatikon kohdalla. Nappasin paksun kuoren ja revin saman tien auki.

Ja kyllä.

Juoksin mäkeä alas huutaen. Ääni juuttui kurkkuun. Nauroin, itkin ja tanssin. Onnellisuus täytti jokaisen soluni. Enkä voinut uskoa, että tämä hetki on totta. En voi edelleenkään. En ehkä koskaan.

Yli kaksi vuotta sitten kauhisteltiin erään ystäväni kanssa hakijatilastoja. "Tonnehan on ihan mahdotonta päästä! Miten ne ottaa vaan kuus opiskelijaa?!!" 

Voisinko oikeasti olla yksi niistä kuudesta?

Näköjään. Sillä:

XXX

Sain unelmieni opiskelupaikan.

Tampereen yliopisto. Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma. Kuvajournalismi.

Tämän jälkeen kaikki tuntuu mahdolliselta.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

YO Ansku

YO Ansku

YO Ansku

YO Ansku

XXX YO Ansku

XXX YO Ansku

XXX YO Ansku

YO Ansku

YO Ansku

Tästä upeasta Anskusta voisi ottaa vaikka kuinka monta mieletöntä kuvaa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kutsukortit

invitation

invitation

Pikkusiskoni Kitta teki virheen - tai erittäin onnistuneen päätöksen - ja päästi mut suunnittelemaan rippijuhlakutsukorttinsa. Tuloksena oli toteutukseltaan astetta haastavammat ja työläämmäät kortit. Mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että ne ylipäänsä toteutettiin!