tiistai 26. elokuuta 2014

Viihdyn

Muun muassa tällaisia paloja Tampere-elämästäni on Instagramiin päätynyt.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Viihdyn tässä kämpässä erittäin hyvin. Tässä kaupungissakin.

Tässä kaupungissa näköjään sataa aina vain. En ole vielä nähnyt päivää ilman sadetta. (Tosin samanlaista se on tainnut olla koko maassa.) Sateen takia en ole lähtenyt niin montaa kertaa kaupungille harhailemaan ja tutustumaan katuihin kuin olisin halunnut. Yhtenä päivänä kävelin pitkin katuja, kun alkoi satamaan. Ihmiset kiirehtivät kuivaan, kaivoivat sateenvarjot laukuistaan, riensivät katoksen alta seuraavan alle. Minä vain kävelin rauhassa eteenpäin ja hymyilin.

Päiväni kulutan lukemalla kirjoja, tekemällä ruokaa, syömällä paljon ja ansaitsemalla opintopisteitä kamalan tietotekniikkakurssin parissa.

Untitled

Viikonloppuna käväisin kotona ja otin mukaani valtavasti ruokaa kasvimaalta. Kaislan kanssa hypättiin tunniksi arvoitukselliseen tosielämän tietokonepeliin. Suosittelen!

Instagrmaista löydyn @renjaeerika!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Patalaput, joista olen ylpeä

Koska en omistanut patalappuja, ja koska muutto oli aivan nurkan takana (taisi olla seuraavana päivänä?), ompelin viime viikon alkupuoliskolla patalaput. Näiden kanssa on hyvä tehdä ruokaa. Koska ne ovat maailman ihanimmat, kauneimmat, rakkaimmat patalaput koskaan. Ja olen niistä ylpeä.

potholders

potholders

potholders

potholders

lauantai 16. elokuuta 2014

Pidäthän minusta huolta Tampere?

Tampere. Täällä nyt asun.

Se tuntuu aika hassulta. Mutta samalla ei oikein miltään. Sillä elämä on kreisiä.

En ole vielä sisäistänyt sitä, että
A) pääsin opiskelemaan kuvajournalismia Tampereen yliopistoon.
B) mulla on maailman ihanin kämppis ja meillä ihanampi kämppä kuin kukaan opiskelija uskaltaisi edes unelmoida.
C) mä todella asun nyt Tampereella. Omillani.

Untitled

Pari kaveriani ihmetteli Instagramissa, kuinka jopa muuttoni voi näyttää kauniilta ja järjestelmälliseltä. Alla oleva kuva todistaa, että sitä ei todellakaan ole ollut joka hetki. Kuvia kun on niin helppo rajata kertomaan vain tietynlaisia puolia totuudesta.

Untitled

Untitled

Hullun siivoamisen jälkeen saatiin kämppä näyttämään siltä, että täällä voi asua. Ja voi että kun viihdyn tässä huoneessani:

Untitled

(Äääääää, en kestä.)

Untitled

Untitled

Untitled

Kun on asunut kaikki elämänsä 20 vuotta keskellä metsää, on kaupunkiin - ja vieläpä keskustaan - muuttaminen aikamoinen shokki. Tässä on vieressä kaikki. Eilen kävin kolme kertaan ruokakaupassa. Ja toissapäivänä iltakymmeneltä apteekissa.

Untitled

Ja naapurit morjestavat pihalla.

Untitled

Ensimmäisenä aamunani koimme pienen jännitysnäytelmän: hanasta ei tullut vettä. Nauroin kippurassa sängylläni ja hetken päästä pihalla oli huoltoyhtiön auto.

Untitled

En tiedä, miten selviän ilman joka aamuista Hesaria. Toivon, että kerran kuussa tuleva National Geographic paikkaa osaa siitä aukosta.

Untitled

Äsken meillä kävi ensimmäinen vieras kahvilla. Toi tosin omat kahvit ja mutteripannun mukanaan, koska sellaista meiltä ei löydy. Huomenna saan lisää vieraita. Ja maanantaina alkavat opinnot.

Elämä täällä on ollut ihanaa, mutta se ei ole kivaa, että tulin heti kipeäksi. Siispä taidan painua nukkumaan ja paranemaan.

maanantai 11. elokuuta 2014

Huomioita erämaasta

Untitled

Rinkan painon tuottamaan kipuun sekä jalkojen hiertäviin rakkoihin tottuu parinkymmenen kilometrin jälkeen. Seitsemänkymmenen jälkeen niitä ei enää edes huomaa.

Kesällä erämaa on täynnä ihmisiä.

Mutta juuri sopivan täynnä. Samoihin ihmisiin törmää useana päivänä, ja jos ei törmää, niin toiset ihmiset osaavat kyllä kertoa, mitä heille kuuluu.

Untitled

Kolme ja puoli filmirullallista täyttyy hujauksessa, ei siis kannata ottaa "varmuuden vuoksi" yhtään useampaa kuin minkä teetättämisestä on valmis maksamaan.

Kävelystä kipeytyneiden jalkojen uittaminen jääkylmässä purossa on taivaallista. Istuen kivellä keskellä puroa, syöden leipää ja tummaa suklaata.

Untitled

Hellepäivän jälkeen autiotuvassa saattaa olla läkähdyttävän kuuma, joten ei kannata edes yrittää siellä nukkumista. Parempi nähdä teltanpystytysvaiva jo silloin kun menee nukkumaan eikä vasta puoli kahdelta yöllä - tuhlattuaan monta tuntia tuskaisen toivottomiin nukkumisyrityksiin.

Lyhyet juomatauot muuttuvat loppukesällä erittäin helposti pitkiksi mustikansyömistauoiksi. (Paras tapa on ahmia niitä kaksin käsin, pusikossa kontaten.)

Untitled

Ruokia ei kannata jättää ulos. Ei ainakaan lihoja ja juustoja kylmään puroon. Kettu voi viedä ne. Ja vaelluskengät. Ja heitellä astiat pitkin poikin hiekkaan.

Hyttyset ja mäkäräiset syövät ja syövät ja syövät. Puremien laskemisen aloittaminen on ihan hyvä idea, mutta kun yhden käden laskemisen jälkeen saldo on 60, ei ehkä kannata jatkaa.

Aina ei ole järkevää seurata lukuisten edellisten kulkijoiden muodostamaa polkua. Etenkään suolla. (Voitte arvata loput.)

Untitled

Laulaminen kävellessä tuo energiaa ja vie keskittymisen pois siitä, että rinkka satuttaa. Yhdessä laulaminen on tuhannesti parempi kuin yksin. Ehdottomasti parhaimpia yhteislauluja kesäisellä vaelluksella ovat joululaulut. Jokainen osaa ne. Ja jokaista alkaa naurattaa tilanteen koomisuus niin, että pissat tulevat melkein housuun.

Alamäkeen kävely voi olla tuhat kertaa tuskaisempaa kuin ylämäkeen kävely.

Sen jälkeen, kun ei ole viiteen päivään nähnyt itseään peilistä, on oman peilikuvansa näkeminen aikamoinen kokemus. Sitä tapittaa itseään hämmentyneenä ja ihmettelee: ai tuoltako minä näytinkin?

torstai 31. heinäkuuta 2014

Maailman pöllöin idea

Untitled

Oli aivan päättömän pöllö idea ajoittaa viikon mittainen Lapin vaellusreissu muuton keskelle.

Siksi pakkaan elämääni nyt kolmeen osoitteeseen:

1. Muuttokuorma.
2. Tavarat, joita tarvitsen, kun tavarani ovat muuttaneet, mutta itse olen vielä pari päivää kotikotona.
3. Rinkka vaellukselle.

Hulluksihan tässä tulee.

Aika loppuu kesken ja pakollisten hoidettavien asioiden lista kaksinkertaistuu joka kerta, kun saan yhden asian hoidettua.

Sitten mieleeni tuli ajatus. Kenties tämä pöllö idea ei ollutkaan ihan niin pöllö. Sillä kaiken tämän stressin keskellä Lapin erämaa, yksinkertainen elämä luonnon ympäröimänä ja olemattomat yhteydet muuhun maailmaan kuulostaa aivan mahtavalta. Tämä saattaakin olla juuri oikea aika päästä nollaamaan aivot.

Ensin ajan vain itseni hulluuden partaalle, sitten lähden keskelle rauhaa.

(Sain Instagramissa ihmettelyjä siitä, kuinka jopa muuttoni on siistiä ja järjestelmällistä. Älkää uskoko siihen, mitä tämän postauksen kuva muutostani kertoo. Sillä suurimman osan ajasta täällä ei todellakaan mahtunut kävelemään, ja kaikki oli aivan hujan hajan.)